Tuota, sanoinkohan, ettei meille IKINÄ tule toista koiraa.
Meet Ike. Named after Eisenhower. 10 weeks old little
Tässä olisi Ike. Nimetty Eisenhowerin, ei Kanervan mukaan, äännetään siis "aik". 10 viikon ikäinen
Boyd no longer has eating issues. He no longer has issues with chewing bones. He however has some issues with a monster hanging on his throat and playing with his toys...
Boydilla ei ole enää syömisongelmia ruuan tai puruluiden kanssa. Valitettavasti lisäongelmia tuottavat kurkussa roikkuva takiainen ja se, että takiainen vielä leikkii Boydin leluilla...
The cat is very sceptical, not hissing or spitting though, just staying above the floor level. This is a problem for Boyd again, as he cannot fathom why we no longer yell at the cat when she is on the table. He whines and whines, and looks at us as if to say "Can't you SEE where she is?".
Kissa on hyvin skeptinen, mutta ei sentään sähise tai sylje, pysytteleepä vain lattiatason yläpuolella. Tämäkin on Boydille ongelmallista, koska se ei voi käsittää, miksei kissalle enää huudeta pöydällä oleskelusta. Boyd vikisee ja ölisee ja katsoo meitä ihan kuin kysyäkseen, että "Ettekö te NÄE missä toi kissa on?".
Ike is fearless and stubborn, and also seems very clever (too clever...). He for example figured out how to operate a windable cat toy that vibrates when you pull a string after playing with us for a while.
Ike on täysin peloton ja itsepäinen, sekä nokkela (ihan liian nokkela...). Se ymmärsi muun muassa miten naruvetoinen tärisevä hiirilelu toimii hetken leikin jälkeen ja leikki sillä sen jälkeen itsekseen...