The second furry kid / Se toinen karvalapsi...

We were originally supposed to adopt an adult cat from the shelter after the move. My bf's been wanting a dog for years (they had papillons as he was a kid), but hasn't been able to get one because of his work and living arrangements. Now that we live close to his parents and sister and have a house without any restrictions on pets, suddenly he was the owner of a parson russel terrier puppy! Hence the reason we got a kitten instead - get both young and at the same time and the chances on them eventually living in harmony increases. So, without further due, here is Boyd, who arrived to us last Sunday:

Attention!


Awww so cute little sleepy puppy biting his leg...


"What the hell did you bring home?!"


The day was tiresome for both of the boys...



Yes, he does have a cute little face :)

Boyd came from a farm with cats and horses, so he can't really understand why the cute little kitten doesn't want to play with him. Some hissing and nose-smacking later he got the hint - three days later we are at the point where the kitty goes to sniff the doggy if he is asleep and quiet. She is very very curious, but he is just soooo eager to play that it is still too much for her. Things have progressed well though and we have had no severe incidents (they sleep separate and are not left alone together unattended), so all hopes for friendly relationship are still there.

Kiitos kaikille onnentoivotuksista ja kissan ihasteluista ^_^ En ole ennättänyt kommentoimaan takaisin, mutta luettu kaikki kyllä on :) Elämä on tällä hetkellä super-hektistä kun nurkissa pyörii kaksi(!) uutta karvalasta, joiden perään pitää vahtia.

Meidänhän piti alunperin adoptoida aikuinen kissa eläinsuojeluyhdistykseltä, mutta tuo turskani on haikaillut koiran perään useita vuosia, niillä kun oli kotona papilloneja. Asuinratkaisujen ja työnsä takia se ei kuitenkaan ole voinut koiraa aiemmin ottaa, ja nyt kun muutimme 15 minuutin päähän appivanhus-kokelaista ja siskosta, turska olikin äkkiä parson russel terrieri -pennun omistaja... Päädyimme siksi adoptoimaan kissanpennun - kun molemmat ovat pentuja tutustuminen ja ystävällinen yhteiselo ovat helpommin ja todennäköisemmin saavutettavissa. Boyd saapui sunnuntaina, ja on viettänyt ensimmäiset 11 viikkoa elämästään maatilalla, jossa on kissoja ja hevosia. Se ei siksi oikein hoksannut, miksi tuo karvainen pallero ei tahdokaan leikkiä, mutta ymmärsi sentään asian saatuaan muutaman kerran sähisevän kissan käpälästä kuonolleen. Kolmen päivän jälkeen olemme siinä pisteessä, että Suvi menee haistelemaan koiraa, kunhan se vaan nukkuu, on paikoillaan ja hiljaa. Koira vaan on niin kovasti innokas leikkimään, ettei kissa vielä pysty sitä sulattamaan. Mitään vakavampia tappeluja ei kuitenkaan ole ollut, eläimet nukkuvat erillään emmekä jätä niitä kaksistaan valvomatta pitkäksi aikaa. Kaikki toiveet siis vielä ovat, jotta "sisko" ja "veli" oppisivat elämään sovussa keskenään ja olemaan kavereita.